Kokkola Karleby Finland: Winick Mångs

Kolmekymmentä viimeisimpää vuottani tekivät minusta sittenkin kokkolalaisen, vaikka alkujani Etelä-Pohjanmaalta olenkin ja kannan isoa palasta sitä leveämpää pohjalaisuutta aina mukanani. ..

Kaksikielisen perheen yksikielinen, mutta monimielinen äiti ja fammu.
Koulutukseltani olen erityisluokanopettaja, luokanopettaja ja lastentarhanopettaja. Sellainen tuhannen tuikkiva, hetkittäin jopa roihuava kansankynttilä, joka kirjuuttelee omaksi ilokseen entisestä, nykyisestä ja tulevasta Kokkolasta.

TÄMÄ EI OLE SIIS VIRALLINEN KOKKOLA-SIVU VAAN OMA HENKIREIKÄNI:)

Ote Kokkola opas-tekstistä vuodelta 1936

Matkailija, joka kirkkaana kesäisenä päivänä ensi kerran saapuu Kokkolaan, kohtaa kaupungin, joka verrattain vaatimattomasta ulkomuodostaan huolimatta miellyttää silmää erikoisuudellaan.

Kokonaiskuvassa on vielä entisten aikojen muistoja, huolimatta siitä, että kaupungin järjestely ilmeisesti on noudattanut nykyajan vaatimuksia. Kadut ovat enimmäkseen suoria, etenkin kaupungin vanhemmissa, keskiosissa, missä ne suunnilleen kulkevat pohjoisesta etelään ja idästä länteen, mutta kaikkialla kohoavat lehtevien puiden latvat, puistoja sekä käytäviä koristavat valkeavartiset koivut.

Kaupungin pääkadun, Isonkadun varrella on joitakin suurehkoja kivirakennuksia ja tämän keskuksen ympärille ryhmittyvät monet korttelit, joiden yksikerroksisilla puutaloilla on kullakin oma yksilöllinen viiva- ja värivaikutuksensa.

Siellä täällä näissä kaupunginosissa kohoaa isohkoja nykyaikaisesti rakennettuja julkisia ja asuinrakennuksia. Mutta monin paikoin vallitsee vielä viehkeä, idyllinen rauha pihamailla, missä vanhat puut varjostavat taloja.